Biletys on sosiaalisuuden janoa

Biletyskulttuurin vahva asema kertoo, että me suomalaiset tarvitsemme yhteisöllisyyttä paljon enemmän kuin mitä yhteiskunta meille tarjoaa, uskoo Ylivieskasta lähtöisin oleva tuore väittelijä Antti Maunu.​​​
Biletyskulttuurin vahva asema kertoo, että me suomalaiset tarvitsemme yhteisöllisyyttä paljon enemmän kuin mitä yhteiskunta meille tarjoaa, uskoo Ylivieskasta lähtöisin oleva tuore väittelijä Antti Maunu.​​​

 

Väitöskirjan teko on pitkä ja kivinen tie

"Helsingin Yliopiston sosiologian laitokselle tekemäni väitöskirjan teko oli pitkä ja kivinen tie, niinkuin väitöskirjat usein ovat. Minun tapauksessani ehkä vielä keskimääräistä pidempi. Se kesti kaikkiaan 12 vuotta, koska tein paljon muutakin tutkimusta", kertoo Antti Maunu. "Viimeiset neljä vuotta olin samanaikaisesti myös töissä. Sanotaan, että laadullisessa tutkimuksessa tutkija itse on tärkein tutkimusväline. Minulla kesti kauan että tutkimusvälineeni - eli minä - olin siinä kunnossa että sain väitöskirjan haluamalleni tasolle. Minun oli kasvettava sekä tutkijana että ihmisenä, jotta tämä suurisuuntainen tutkimus tuli kompaktisti kirjoihin ja kansiin", Maunu tiivistää.

Miten päädyit tutkimaan biletystä?

"Aihetta ei ole väitöstasolla tutkittu, vain joitain gradu-tason tutkimuksia on tehty aiheen tiimoilta. Briteissä on tehty tutkimusta teknobiletyksestä ja -kulttuurista, mutta se on aika erityyppistä kuin tavallisten suomalaisnuorten biletys. On aika yllättävää että sitä ei ole tutkittu, kun ajatellaan kuinka yleistä ja tärkeää se monille on. Se liikuttaa ihmisiä tietyssä ikäryhmässä aivan valtavasti", Maunu kertoo ja kysyy: "Eikö yhteiskuntatieteiden tehtävä ole tutkia niitä ilmiöitä jotka yhteiskunnassa vaikuttavat?"

"Ensialkuun lähdin tekemään tutkimusta alkoholitutkimuksena. Väitöskirjaohjaajani, nykyään Tukholman Yliopiston alkoholisosiologian professori Jukka Törrönen kysyi, kiinnostaisiko minua tutkia ravintolakulttuuria sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Aika pian huomasin että biletyksessä alkoholi on aika isossa osassa, mutta se on vain kuin voiteluainetta koneelle. Varsinainen polttoaine ovat ne sosiaaliset suhteet joita solmitaan, ylläpidetään ja vahvistetaan. Pian ymmärsin tekeväni tapaustutkimusta tavallisten kaupunkilaisnuorten sosiaalisesta elämästä ja suhteista", Maunu muistelee ja jatkaa: "Siihen että minusta tuli sosiologi on vaikuttanut suuresti Väinö Linnan romaani Täällä Pohjantähden alla, jossa kuvataan kovin hienosti sitä arkista elämää, jota sen ajan ihmiset elivät. Kertomuksesta kasvaa valtavan iso kudos yhteiskunnallisista, historiallisista ja inhimillisistä voimista jotka elämässä vaikuttavat. Teos on kuin laaja fresco, joka on toteutettu kaikille tuttujen, kaikkia koskettavien tapahtumien pohjalta. Minun ideani oli tässä väitöskirjassa tehdä vähän samankaltainen asetelma biletyksestä. Se näyttää pinnalliselta puuhastelulta eikä niin kovin merkittävältä asialta. Mutta kun katsoo tarkemmin biletyksen merkitystä ihmisille, mitä siellä tapahtuu ja mikä vaikutus sillä on sosiaalisiin suhteisiin, kulttuuriin ja yhteiskuntaan, niin luettavissa on todella kauaskantoisia taustaääniä ja rivienvälejä. Siksi väitöskirjani alaotsikossa mainitaankin vähän mahtipontisesti "suomalainen sosiaalisuus", vaikka ei se tietenkään kaikkien suomalaisten sosiaalisuutta kuvaa."

Miten bilettäjät suhtautuivat tutkijaan? Kerroitko tekeväsi tutkimusta?

"En kertonut. Tämä on eettisesti tärkeä kysymys, josta väitöstilaisuudessa puhuttiin paljon. On mahdotonta informoida kaikkia yökerhon satoja asiakkaita siitä, että he saattavat joutua tutkittavaksi. Tein sellaisen linjauksen, että muistiinpanoista ei voi identifioida yksittäisiä henkilöitä. Jos yökerhossa esittäytyy tutkijana, vaikuttaa liikaa tutkittavaan ilmiöön. Homma voi hyytyä tai toiset jopa suuttuivat ja sanoivat että et saa kirjoittaa meistä mitään, toiset taas luulivat että heitän läppää eivätkä uskoneet tutkijaksi. Mitä pidemmälle tutkimus eteni, sitä yksinkertaisemmaksi ja lakonisemmaksi tutkimuksen tekeminen kävi. Istuin, kuuntelin ja yritin ymmärtää mitä siinä ympärillä tapahtui, painoin kaiken mieleeni ja tein muistiinpanoja", Maunu muistelee. "Haastattelin myös erikseen kahtasataa 23-35 -vuotiasta pääkaupunkiseudulla asuvaa nuorta, joista osa piti myös päiväkirjaa omista bileilloistaan. Omissa havainnoissani, haastatteluissa ja päiväkirjoissa on kaikissa hieman erilainen näkökulma. Ne täydentävät toisiaan,  jolloin syntyy kokonaisempi ja paljon tarkempi kuva", listaa Maunu tutkimusmetodejaan.

Mikä oli mielestäsi tutkimuksen keskeisin löydös?

"Yllätyin siitä, kuinka yhteisöllistä bilettäminen on. Julkisessa keskustelussa ja sosiaalisessa tutkimuksessakin on todettu, että suomalaisesta kulttuurista on tullut yhä yksilökeskeisempää. Voi olla että näin onkin esimerkiksi koulutuspolitiikassa, elinkeinopolitiikassa tai sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Ihmisiltä edellytetään yhä enemmän yksiköllisiä valintoja. Ehkä juuri siksi yhteisöllisyyden tarve muilla elämän alueilla on niin suuri", Maunu mietiskelee. "Biletys on sosiaalisuuden janoa - ei alkoholin. Väitän että työssäkäyvillä pari-kolmekymppisillä ei ole paljonkaan muita tilaisuuksia kokea yhteisöllisyyttä kuin biletys. Tämä ei ole mitenkään kovin yllättävää. Kaikki jotka bilettävät tietävät että se on sosiaalista toimintaa. Laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä se kertoo siitä että me suomalaiset tarvitsemme yhteisöllisyyttä paljon enemmän kuin mitä yhteiskunta meille tarjoaa. Tällä on mielestäni suuri yhteiskunta- ja terveyspoliittinen merkitys jos halutaan vähentää päihde- ja mielenterveysongelmia."

Mikä oli kenttätyön ja kirjoitustyö välinen suhde?

"Ajankäytön kannalta se meni aika lailla puoliksi. Aineistoa kerättiin ensimmäiset viisi vuotta, loppuaika meni aineiston analyysiin ja loppuraportin kirjoittamiseen. Vuosien varrella oli kerääntynyt satoja sivuja erilaisia luonnoksia ja muistiinpanoja, mutta käytännössä kirjoitin kaiken uusiksi viimeisen vuoden aikana. Väitöskirjan tarkastus ja virallinen osuus veivät vielä vuoden, vaikka itse työ oli jo valmis. Väitöstilaisuuden päivämäärän sopimiseen meni paljon aikaa, jotta se sopi vastaväittäjälle ja kaikille osapuolille."

Oliko väitöskirjaprojektissasi erityisiä vaikeuksia?

"Ei nyt voi sanoa että olin tyhmä, mutta työn alkuvaiheessa olin kokematon ja jossain määrin näköalaton", vastaa Maunu itsekriittisesti. "Mutta niin sen tulee ollakin, tämä on sekä kasvu- että oppimisprosessi. Perheen perustaminen, asunnon hankinta ja muut ihmiselämään liittyvät isot asiat tapahtuivat samanaikaisesti. Etnografinen kenttätyö, mennä toisten ihmisten elämään ja havainnoida sitä, on raskasta. Minulla se oli kuitenkin suhteellisen helppoa, pystyin menemään aina tutkimusjakson jälkeen kotiin. Jotkut tutkijat saattavat joutua muuttamaan vuosikausiksi tuntemattomille seuduille. Haastattelujen ja päiväkirjojen purkaminen meni toisaalta helpommin kuin alunperin ajattelin. Ja onneksi on ollut mukana iso määrä innokkaita ja avuliaita ihmisiä", Maunu sanoo.

Onko sinulla neuvoja väitöskirjan tekijöille?

"Aika paljon puhutaan, että väitöskirja on yhden ihmisen voimannäyte. Siihen ei pidä uskoa. Minä uskon että kannattaa tehdä mahdollisimman paljon yhteistyötä. Jakakaa tutkimustuloksia keskenänne, keskustelkaa, pallotelkaa ideoita, sillä tavalla työ etenee parhaiten. Etsikää ja vaatikaa hyvää ohjausta. Pitää olla myös rohkeutta uskoa omaan visioon. Kaikki tilanteet, missä visiotaan voi jakaa toisten kanssa ja rikastuttaa muiden ideoilla, kehittävät omaa näkemystä kaikkein parhaiten. Tämä on ollut oma kokemukseni. Vertaistuen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Väitöskirjaseminaarit ovat tässä mielessä hyviä foorumeita tutustua muihin tutkijoihin."

Millainen Unigrafia oli yhteistyökumppanina?

"Väitöskirjani julkaistiin sosiaalitieteiden laitoksen julkaisusarjaan. Sitä saa tilata painettuna versiona Unigrafialta print on demand -periaatteella, mutta se löytyy myös verkosta. Tämä on mielestäni hyvä järjestely. Unigrafia oli nopea, ystävällinen ja tehokas yhteistyökumppani. Erityisesti aikataulut yllättivät positiivisesti, kun asiat tapahtuivat nopeammin kuin luvattiin. Esimerkiksi painetut kirjat toimitettiin huomattavasti luvattua aikaisemmin ja sähköposteihin vastattiin aina samana päivänä. Positiivinen yllätys kaiken kaikkiaan varsinkin palvelunopeuden ja palvelualttiuden suhteen", Maunu kehaisee.

Kiinostuitko? Voit tilata Antti Maunun väitöskirjan Unigrafian verkkokaupasta tai lukea lisää väitöskirjan julkaisemisesta.

Asiakastarinoiden etusivulle